Anton Aro

Yksi suurimmista muutoksista, minkä viime kaudella Italian keikan jälkeen tein, liittyi kisan aikaiseen nesteytykseen ja energiaan. Päädyin tähän muutamana unettomana yönä pohtiessani Kuusamon ja Lavaredon ongelmia ja googletellessani ratkaisuja. Sekä Kuusamossa että Lavaredolla kisan aikaiset hankaluudet olivat samoja – ehkä eri tasoisia, mutta silti samoja: olin ihan pihalla, apaattinen ja jopa uninen ilman selkeää syytä. Pikkuneidin hampaat ja unipula kelpasivat aluksi selitykseksi, mutta tovin tuumailun jälkeen päätin ettei se yksin riitä eikä kelpaa.

Päädyin lopulta kohdistamaan ongelman nesteiden ja elektrolyyttien epätasapainoon, tai oikeastaan vajeeseen. Hyvää tässä lopputulemassa oli, että sen voisi korjata helpostikin. Toisaalta siitä alkoi retki melkoiseen madonreikään kaikkia asioita uudelleen miettiessä. Päädyin lopulta muuttamaan myös lähestymistäni kisan aikaisiin energioihin samalla, vaikka niihin ei suuria muutoksia tullutkaan – sokea kana ja jyvä, neula ja heinäsuopa eli kävi säkä.

Lyhyesti nesteistä: join kisoissa varsin kohtuullisia määriä tuntia kohti, mutta se ei riittänyt. Tämä johti merkittävään nestehukkaan ja sitä kautta ongelmiin. Olin ajatellut, että menetän nesteitä (siis hikoilen) suhteellisen paljon ja siksi mielestäni join kisoissa suht reippaasti, noin 0,8 litraa tuntia kohtaan. Nyt tein testin kotona: peruslenkillä hikoilin jopa 1,8 litraa tunnissa! Eli tosiasiassa kisaolosuhteissa nestevaje tuntia kohti oli noin litran tuntumassa, ja se kun kertautui, niin ei ihme että heikotti! Vasta testaamalla opin, että tarvitsen huomattavasti enemmän nestettä kuin arvelin – luulo ei kuulemma ole tiedon väärti. Tehdessäni lisätestejä pääsin myös kärryille olosuhteiden vaihtelusta ja sen tuomista muutoksista nesteen tarpeeseen. Olin nyt tämän suhteen tyytyväinen.

Elektrolyyteistä vielä lyhyemmin. Koska testaaminen virallisesti ei kotioloissa onnistu, käytin seuraavia indikaattoreita määrittelemään hikeni suolapitoisuutta: kirveleekö hiki silmissä, onko vaatteissa valkoisia suolavanoja ja maistuuko hiki suolaiselta? Kyllä, kyllä ja kyllä. Totesin, että olen melko varmasti “salty sweater” ja lisäsin elektrolyyttimäärää. Tämänkin suhteen olin tyytyväinen.

Sitten ne energiat. Omaksuin tämän kuunnellessani Some Work All Play podcastia, jossa David Roche puhui energian ja työn suhteesta. Ah miten ihanan kauniin yksinkertaista matematiikkaa! Muutamalla sanalla: syö liikaa niin sinulla on vatsavaivoja, syö liian vähän niin bonkkaat. Tästähän sitten alkoikin oma pikku tutkimusmatkansa. Hyvää oli se, että juoksukellon algoritmit tarjosivat käyttööni riittävän tarkkaa informaatiota, jotta omia malleja ei tarvinnut luoda. Toinen hyvä puoli oli, että näitä testejä pystyi tekemään erinomaisesti treenien sisällä, PK:llahan noita ultria juostaan.

Löysin siis riittävän tarkan tavan määritellä energialähteiden, rasvan ja hiilihydraatin, jakauma kilpailunomaisessa intensiteettissä (tai no, missä tahansa intensiteetissä, mutta se minua tässä kohdassa kiinnosti). Kun se oli tiedossa, pystyin laskemaan montako kilokaloria tai grammaa hiilihydraattia tarvitsen ennaltaehkäistäkseni bonkkaamisen ja toisaalta välttyäkseni älyttömältä ylitykseltä ja sitä todennäköisesti seuraavilta vatsavaivoilta. Taas olin tyytyväinen.

Kun päätin lähteä Kolille, laskin energiantarpeeni kuten yllä, sekä tein testin paljonko menettäisin nesteitä suurinpiirteinen Kolin kaltaisissa olosuhteissa. Laskelmien mukaan tarvitsisin tuntia kohti noin 100g (400 kcal) hiilihydraattia energiantarpeen täyttämiseen ja noin litran nestettä nestevajeen välttämiseen (lisätyllä sodiumilla toki). Kaikki meni tämän osalta niin hyvin kuin on koskaan mennyt.

Se, että ei ollut vatsavaivoja tai tullut bonkkia on fysiologinen tosiasia. Jälkeen mietin fiiliksiä, ja tämä lähestyminen vaikutti mentaalipuoleen myös vahvasti. Koen olleeni valmiimpi, varmempi ja rauhallisempi ravinto- ja nestepuolen suhteen. Kun valinnat oli testattuja ja perusteltuja ei tarvinnut juurikaan miettiä, jos aiemman kaltaiset ongelmat tulisi vastaan. Oli helppoa vain juosta.

Mitä tästä opimme: energian ja nesteen määrää kisoissa ei kannata arvailla, kokeilemalla ja testaamalla etukäteen pötkii pidemmälle (pun intended).